Rally-tokoilua

Kuten otsikko kertoo, ja myös edellinenkin teksti, on myös rally-toko tullut elämään melkovarmasti pysyäkseen. Se on hauska laji jota ei tarvitse ottaa niin tosissaan, vaan pitää kivaa koiran kanssa.

Tänään korkattiin sitten kolmannet rallykisat. Ei mikään huono päivä ei tosiaan. Paikalla taisi olla 25 koirakkoa, joista 6 oli perroja ja joista minä ohjasin 3 Kauko, Joku ja Nero (jonka omistaja vain turisteili.. :P). Muut vesiäiset: Kola, Ronja ja Minni.

Perroryhmä saapui, teki mitä vaadittiin ja voitti :DD.
1 paikan vei Minni ja Johanna (97p.), hyvinä 2 Ronja ja Katja (96p.) ja loput saivat hyväksytyn tuloksen :DD. Lisäksi Joku oli tuomarinsusikki :D, ja saatiin kolmas (eli viimeinen) tulos ALOluokasta ja siirryttiin AVOimeen. Ja tästä siis seurauksena uusi koulutustunnut RTK1 !!

Ja perrojen hohdokas menestys ei tähän loppunut vaan myös mölliluokan (ainoa) perro vei voiton huimin pistein (98p.)

Kaukon kanssa saatiin siis myös hyväksytty tulos, nyt enään yksi jäljellä niin pääsen AVOimen luokan ihmeelliseen maailmaan molempien poikien kanssa.

Porvoon (11.4) kisat seuraavaksi, ilmeisesti taas kolme koiraa. Sitä odotellessa :D

Päivitystä..

Viime kerrasta onkin sitten aikaa.. enään ei vaihtunut vain kuukausi, vaan nyt vaihtui sitten myös vuosi.. Tervetuloa vuosi 2010!

Koko loppu syksy ja tämä alkuvuosi on pyörinyt enemmän ja vähemmän agilityn huumassa. Viikko alkaa maanantaisin Jokun agilityllä, jatkuu tiistain Kaukon treeneillä ja agikouluttamisella, keskiviikkona meidän oma vessariagi ryhmän kouluttamista ja omatoimista treenaanista sekä torstaina rally-toko kurssin pitämistä. Ja jottei tulisi vain treenattua liian vähän, täytyy aina välillä viikonloppuisin käydä omatoimitreeniaamassa :D.

Omistajalla on takana "villit" penkkarit ja siitä se lukuloma alkoi. Joten seuraavat 3 viikkoa menee nenä kiinni kirjassa (tai tämä olisi tavoite.. :D) ja edessä siis ylppärit. Niistä olis tarkoitus päästä kunnialla läpi ettei tarvitse lorvia lukiossa enempää kuin pakko.. :D

Kaukon kanssa edistyttiin niin hurjaa vauhtia agissa että päästiin jo aika pian talvikauden alettua jatko 2 ryhmään, nyt siis tehdään jo aika pitkiäkin ratoja. Edistymiseen on toki vaikuttanut vähintään 2 kertaa viikossa treenaus.
Hankalin este tällä hetkellä on kepit. Kauko kiihtyy tosi paljon tehdessä ja ei aina kepeille tulessa malttaisi rauhoittua ja saattaa kauhoa yhden keppivälin ohi. Mutta kunhan ohjaaja muistaa rauhoittaa kepeille niin sitten onnistuu.

Jokun kanssa alkaa kontaktit sujumaan, hidastelee lopussa koska ohjaaja rääkyy "ota" käskyä, mutta mieluummin näin kuin että se juoksee täyttä vauhtia ja tekee iloisen loikan pinnan yli..
Kohta olisi jo aika osallistua virallisiin kisoihin (kunhan omistaja saa kirjoitukset pois alta). Ollaan Jokun kanssa viihdytty paremmin kuin hyvin maanantain ryhmässä, jossa saadaan kokiella jos minkälaista kiemuraa. Lohduttavinta on se, että vaikkei kaikki onnistuisikaan voi lohduttautua sillä että suurin osa radoista on 2-3 luokan tasoa :DD.

Pientä päivittelyä siis meidän tilanteseen. Kauko elää edelleen yksin koirana ihmisten keskuudessa, onneksi Patu"veli" käy aina väliajoin kylässä, ja naapurin Nero setä käy mukana lenkeillä ja me siellä kylässä, nappula Nevasta puhumattakaan :D.

Muista pörröistä..

Saatiin hyviä uutisia eläinlääkäriltä:
Patu (Oika Bull Zanzar Zumbador) sai terveen paperit kilppareiden osalta (T4, TSH ja TGAA) kaikki ok :D.
Mies on 8v ja hyvässä kunnossa. Elelee edelleen onnellisena siskoni luona, ja vierailee aina välillä meillä Kaukoa morjenstamassa (onneksi edes nuo kaksi tulevat vielä toimeen (Kaukon pienistä tervetuliais pörinöistä huolimatta ;) ))

Agiliitelyä tuplasti

Ja taas aika vain kului.. On se kumma ettei sitä tekstiä vaan saa aikaiseksi tänne.. No mutta nyt taas pientä päivitystä.

Ja niin kuin jo otsikosta näkee on nyt alettu Kaukonkin kanssa harrastamaan agia. Ollaan toki koko vuosi treenailtu omatoimisesti, mutta nytten sitten mentiin ihan I-HAH:n riveihin harjoittelemaan. En ole tätä lajia aloittanut Kaukon kanssa, koska olen ajatellut ettei sen selkä taikka lonkat kestä sitä, mutta kun rauhallisesti mennään ja pidetään huolta lihaskunnosta niin eiköhän pärjätä :).

Aloitettiin heinäkuussa alkeiskurssi (2 kertaa viikossa) ja siitä sitten alkeisjatkoryhmään syksylle, ja nyt talvikaudella meno jatkuu jatko 1:ssä.
Kauko on tosi nopea oppimaan. Se irtoo jo aika hyvin, vaikka ajattelin että tästä tulee meille iso ongelma sen minä riippuvaisuudesta, mutta väärässä olin. Kontaktit tekee ihan älyttömän hienosti, pysähtyy 2on2off tekniikan tapaisesti (etutassut maassa, takatassut puomilla) ota käskyllä (koskee targettiin ja saa palkan minulta). Tämä toimii jo niin että itse voin jäädä vähän jälkeen tai jopa edetä hieman. Tarkoituksena siis opettaa, että menee sinne paikalleen vaikka minä olisin missä, ja saa jatkaa vasta minun käskystäni.

Jokun kanssa oli kevään treenien jälkeen n. kuukauden tauko, jonka jälkeen jatkettiin syys treeneissä. Treenit meni tosi kivasti, kaikkia hauskoja tekniikka koukeroita tuli tehtyä, ja älyttömän hienosti menikin.
Nyt talvikaudella ollaan ryhmässä jossa kouluttaa aina jokatoinen viikko ulkopuolinen kouluttaja (ollaan siis I-HAH:n kouluttajien ryhmässä, koska tämä henkilö aikoo itsekin kouluttautua koulutusohjaajaksi :P).
Ja tämän viikon maanantaiset treenit oli aivan mahtavat. Meidän ryhmässä on koirakoita jotka jo ovat kisanneet (1-3 luokissa) ja ajattelin että mitäköhän tästäkin tulee, mutta tosi hienosti osattiin Jokun kanssa vedellä samoja ratoja kuin toiset. Kokeiltiin jopa juttuja joita ei olla koskaan ennen kokeilta, ja onnistuipa nekin :D. Nyt katsotaan mitä tuleman pitää.
Jokun kanssa ongelma esteet ovat kontaktit, niiden opettelu menee täysin uusiksi, joten ennen kuin ne on kunnossa, meitä ei kisoissa nähdä ;).

Pyörähdin sitten molempien poikien kanssa I-HAH:n syksyn seuramestaruus kisoissa.
Jokun kanssa kontakti onnistui paremmin mitä odotin, otti jopa puomin alasmeno kontaktin. Jostain kumman syystä se ei hypännyt rengasta (oli kyllä aika lähellä puomia; teki renkaan kuitenkin hyvin maanantain treeneissä). Sijoitusta ei tullut, ja olisko virheitäkin ollu jotain päälle 30..? Mutta hauskaa silti oli ;).
Kaukon kanssa menimme vain ihan hauskaa pitämään, ja sillä meiningillä että menköön miten menee. Suureksi yllätykseksi (muutaman renkaan läpi meno yrityksen jälkeen) sijoituttiin me Kaukon kanssa ykkösiksi tuloksella 16.01(10p virhepistettä (renkaasta), 6.01 yliaika (aika 66.01, ihanne 55)). Tulos herätti toivoa, josko Kaukonkin kanssa joskus uskaltaisi kisaamaan asti :).

Rally-toko leirillä

En sitten ehtinyt kirjoittaa tätä(kään) juttua sinä kuukautena kun se oikeasti oli.. Mutta joka tapauksessa..

Perjantai alkoi normaalisti, töihin klo. 10.00. (Olen Hakaniemen hallissa töissä, (äitini liike ;)) toinen kerros, Hovilasi). Mutta loppupäivä ei ollut normaalia nähnytkään.. Klo. 14.45 Äiti toi auton minulle, lähdin hakemaan jokua vuosaaresta. Olin päivän pohdiskellut ajanko Jokun turkin vai en.. No klo. 15.15 olin kotona, (puoli viisi piti lähteä). Silloin päätin että juu, turkki lähtee.. Pöytä pystyyn, koira siihen ja trimmeri laulamaan. Ajattelin, että mitäköhän tästäkin nyt sitten tulee.. No ilokseni ja helpotuksekseni olin valmis jo 15 vailla neljä. Ei kuin juoksu sisään, koira huuhteluun, pakkasin loput kamat, ajoin Annan pihaan; Anna, kamat + koira kyytiin ja eikun ajelemaan kohti Espoon asemaa.

Meidän oli tarkoitus poimia asemalta mukaan muutama muu leiriläinen. Siinä sitten odoteltiin, ja kun kaikki olivat paikalla, ahdattiin kamat ja koirat autoon (taustapeilistä ei nähnyt enää tässä vaiheessa mitään..) ja ajeltiin leiripaikalle.

Leiripaikka oli mukava, metsän keskellä, nuuksion luonnonsuojelu alueen helmassa. Paikka oli Spanieleiden (olen käynyt paikassa aikaisemminkin, Patun kanssa, joku vesikoirien tempauspäivä tais olla vuonna nakki ja muusi..). Nukkuminen tapahtui joko talon yläkerrassa tai teltoissa. Valitsimme rauhallisen teltan.

Ohjelmassa oli rally-tokoa 1,5h päivässä, sekä lauantaina agilityä ja koiratanssia. Tekemistä riitti kokoajan. Lauantaina kävimme pulahtamassa läheisellä lammella/järvellä. Ja Jokuhan uisi niin paljon kuin vain mahdollista. Siinäkin vaiheessa kun olimme lähdössä pois rannalta, odottelimme muita, Joku tylsistyi ja rupesi kieriskelemään havuissa sun muissa roskissa.. No eikun koira uudelleen veteen puhdistumaan (hyvin piti lupaukseni etten heitä enää keppiä..).
Kaikki treenaaminen ja oheistoiminta ei Jokulle riittänyt.. Muut koirat olivat lepäämässä tai nukkumassa omissa paikoissaan, niin Joku se vain jaksoi tarjota keppiä heitettäväksi..
Yksi russelin omistaja kysyikin, että eikö siltä lopu energia koskaan? Annoin sitten hänen heitellä keppiä kunnes Joku itse lopettaisi. Tovin sai sitä heitellä ennenkuin Joku kepin haettunaan (tunnollisena koirana..) lösähti nurmikolle.
Mutta ei viittä minuuttiakaan.. Se tarjosi keppiä jo uudelleen.. Haluaako kukaan koiralleen energiaa??

Mukava leiri oli. Ihanaa taas viettää aikaa Jokun kanssa, on se vaan niin suloinen ja mahtava harrastuskoira :). Ei lopu into kesken.

Kiitos kuuluu leirien järjestäjille, ja erityisesti Claudialle, Tuikun kera ;).

P.S. kaikki tutustumaan uuteen lajiin rally-toko ;)