En sitten ehtinyt kirjoittaa tätä(kään) juttua sinä kuukautena kun se oikeasti oli.. Mutta joka tapauksessa..
Perjantai alkoi normaalisti, töihin klo. 10.00. (Olen Hakaniemen hallissa töissä, (äitini liike ;)) toinen kerros, Hovilasi). Mutta loppupäivä ei ollut normaalia nähnytkään.. Klo. 14.45 Äiti toi auton minulle, lähdin hakemaan jokua vuosaaresta. Olin päivän pohdiskellut ajanko Jokun turkin vai en.. No klo. 15.15 olin kotona, (puoli viisi piti lähteä). Silloin päätin että juu, turkki lähtee.. Pöytä pystyyn, koira siihen ja trimmeri laulamaan. Ajattelin, että mitäköhän tästäkin nyt sitten tulee.. No ilokseni ja helpotuksekseni olin valmis jo 15 vailla neljä. Ei kuin juoksu sisään, koira huuhteluun, pakkasin loput kamat, ajoin Annan pihaan; Anna, kamat + koira kyytiin ja eikun ajelemaan kohti Espoon asemaa.
Meidän oli tarkoitus poimia asemalta mukaan muutama muu leiriläinen. Siinä sitten odoteltiin, ja kun kaikki olivat paikalla, ahdattiin kamat ja koirat autoon (taustapeilistä ei nähnyt enää tässä vaiheessa mitään..) ja ajeltiin leiripaikalle.
Leiripaikka oli mukava, metsän keskellä, nuuksion luonnonsuojelu alueen helmassa. Paikka oli Spanieleiden (olen käynyt paikassa aikaisemminkin, Patun kanssa, joku vesikoirien tempauspäivä tais olla vuonna nakki ja muusi..). Nukkuminen tapahtui joko talon yläkerrassa tai teltoissa. Valitsimme rauhallisen teltan.
Ohjelmassa oli rally-tokoa 1,5h päivässä, sekä lauantaina agilityä ja koiratanssia. Tekemistä riitti kokoajan. Lauantaina kävimme pulahtamassa läheisellä lammella/järvellä. Ja Jokuhan uisi niin paljon kuin vain mahdollista. Siinäkin vaiheessa kun olimme lähdössä pois rannalta, odottelimme muita, Joku tylsistyi ja rupesi kieriskelemään havuissa sun muissa roskissa.. No eikun koira uudelleen veteen puhdistumaan (hyvin piti lupaukseni etten heitä enää keppiä..).
Kaikki treenaaminen ja oheistoiminta ei Jokulle riittänyt.. Muut koirat olivat lepäämässä tai nukkumassa omissa paikoissaan, niin Joku se vain jaksoi tarjota keppiä heitettäväksi..
Yksi russelin omistaja kysyikin, että eikö siltä lopu energia koskaan? Annoin sitten hänen heitellä keppiä kunnes Joku itse lopettaisi. Tovin sai sitä heitellä ennenkuin Joku kepin haettunaan (tunnollisena koirana..) lösähti nurmikolle.
Mutta ei viittä minuuttiakaan.. Se tarjosi keppiä jo uudelleen.. Haluaako kukaan koiralleen energiaa??
Mukava leiri oli. Ihanaa taas viettää aikaa Jokun kanssa, on se vaan niin suloinen ja mahtava harrastuskoira :). Ei lopu into kesken.
Kiitos kuuluu leirien järjestäjille, ja erityisesti Claudialle, Tuikun kera ;).
P.S. kaikki tutustumaan uuteen lajiin rally-toko ;)
