Saatiin hyviä uutisia eläinlääkäriltä:
Patu (Oika Bull Zanzar Zumbador) sai terveen paperit kilppareiden osalta (T4, TSH ja TGAA) kaikki ok :D.
Mies on 8v ja hyvässä kunnossa. Elelee edelleen onnellisena siskoni luona, ja vierailee aina välillä meillä Kaukoa morjenstamassa (onneksi edes nuo kaksi tulevat vielä toimeen (Kaukon pienistä tervetuliais pörinöistä huolimatta ;) ))
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Agiliitelyä tuplasti
Ja taas aika vain kului.. On se kumma ettei sitä tekstiä vaan saa aikaiseksi tänne.. No mutta nyt taas pientä päivitystä.
Ja niin kuin jo otsikosta näkee on nyt alettu Kaukonkin kanssa harrastamaan agia. Ollaan toki koko vuosi treenailtu omatoimisesti, mutta nytten sitten mentiin ihan I-HAH:n riveihin harjoittelemaan. En ole tätä lajia aloittanut Kaukon kanssa, koska olen ajatellut ettei sen selkä taikka lonkat kestä sitä, mutta kun rauhallisesti mennään ja pidetään huolta lihaskunnosta niin eiköhän pärjätä :).
Aloitettiin heinäkuussa alkeiskurssi (2 kertaa viikossa) ja siitä sitten alkeisjatkoryhmään syksylle, ja nyt talvikaudella meno jatkuu jatko 1:ssä.
Kauko on tosi nopea oppimaan. Se irtoo jo aika hyvin, vaikka ajattelin että tästä tulee meille iso ongelma sen minä riippuvaisuudesta, mutta väärässä olin. Kontaktit tekee ihan älyttömän hienosti, pysähtyy 2on2off tekniikan tapaisesti (etutassut maassa, takatassut puomilla) ota käskyllä (koskee targettiin ja saa palkan minulta). Tämä toimii jo niin että itse voin jäädä vähän jälkeen tai jopa edetä hieman. Tarkoituksena siis opettaa, että menee sinne paikalleen vaikka minä olisin missä, ja saa jatkaa vasta minun käskystäni.
Jokun kanssa oli kevään treenien jälkeen n. kuukauden tauko, jonka jälkeen jatkettiin syys treeneissä. Treenit meni tosi kivasti, kaikkia hauskoja tekniikka koukeroita tuli tehtyä, ja älyttömän hienosti menikin.
Nyt talvikaudella ollaan ryhmässä jossa kouluttaa aina jokatoinen viikko ulkopuolinen kouluttaja (ollaan siis I-HAH:n kouluttajien ryhmässä, koska tämä henkilö aikoo itsekin kouluttautua koulutusohjaajaksi :P).
Ja tämän viikon maanantaiset treenit oli aivan mahtavat. Meidän ryhmässä on koirakoita jotka jo ovat kisanneet (1-3 luokissa) ja ajattelin että mitäköhän tästäkin tulee, mutta tosi hienosti osattiin Jokun kanssa vedellä samoja ratoja kuin toiset. Kokeiltiin jopa juttuja joita ei olla koskaan ennen kokeilta, ja onnistuipa nekin :D. Nyt katsotaan mitä tuleman pitää.
Jokun kanssa ongelma esteet ovat kontaktit, niiden opettelu menee täysin uusiksi, joten ennen kuin ne on kunnossa, meitä ei kisoissa nähdä ;).
Pyörähdin sitten molempien poikien kanssa I-HAH:n syksyn seuramestaruus kisoissa.
Jokun kanssa kontakti onnistui paremmin mitä odotin, otti jopa puomin alasmeno kontaktin. Jostain kumman syystä se ei hypännyt rengasta (oli kyllä aika lähellä puomia; teki renkaan kuitenkin hyvin maanantain treeneissä). Sijoitusta ei tullut, ja olisko virheitäkin ollu jotain päälle 30..? Mutta hauskaa silti oli ;).
Kaukon kanssa menimme vain ihan hauskaa pitämään, ja sillä meiningillä että menköön miten menee. Suureksi yllätykseksi (muutaman renkaan läpi meno yrityksen jälkeen) sijoituttiin me Kaukon kanssa ykkösiksi tuloksella 16.01(10p virhepistettä (renkaasta), 6.01 yliaika (aika 66.01, ihanne 55)). Tulos herätti toivoa, josko Kaukonkin kanssa joskus uskaltaisi kisaamaan asti :).
Ja niin kuin jo otsikosta näkee on nyt alettu Kaukonkin kanssa harrastamaan agia. Ollaan toki koko vuosi treenailtu omatoimisesti, mutta nytten sitten mentiin ihan I-HAH:n riveihin harjoittelemaan. En ole tätä lajia aloittanut Kaukon kanssa, koska olen ajatellut ettei sen selkä taikka lonkat kestä sitä, mutta kun rauhallisesti mennään ja pidetään huolta lihaskunnosta niin eiköhän pärjätä :).
Aloitettiin heinäkuussa alkeiskurssi (2 kertaa viikossa) ja siitä sitten alkeisjatkoryhmään syksylle, ja nyt talvikaudella meno jatkuu jatko 1:ssä.
Kauko on tosi nopea oppimaan. Se irtoo jo aika hyvin, vaikka ajattelin että tästä tulee meille iso ongelma sen minä riippuvaisuudesta, mutta väärässä olin. Kontaktit tekee ihan älyttömän hienosti, pysähtyy 2on2off tekniikan tapaisesti (etutassut maassa, takatassut puomilla) ota käskyllä (koskee targettiin ja saa palkan minulta). Tämä toimii jo niin että itse voin jäädä vähän jälkeen tai jopa edetä hieman. Tarkoituksena siis opettaa, että menee sinne paikalleen vaikka minä olisin missä, ja saa jatkaa vasta minun käskystäni.
Jokun kanssa oli kevään treenien jälkeen n. kuukauden tauko, jonka jälkeen jatkettiin syys treeneissä. Treenit meni tosi kivasti, kaikkia hauskoja tekniikka koukeroita tuli tehtyä, ja älyttömän hienosti menikin.
Nyt talvikaudella ollaan ryhmässä jossa kouluttaa aina jokatoinen viikko ulkopuolinen kouluttaja (ollaan siis I-HAH:n kouluttajien ryhmässä, koska tämä henkilö aikoo itsekin kouluttautua koulutusohjaajaksi :P).
Ja tämän viikon maanantaiset treenit oli aivan mahtavat. Meidän ryhmässä on koirakoita jotka jo ovat kisanneet (1-3 luokissa) ja ajattelin että mitäköhän tästäkin tulee, mutta tosi hienosti osattiin Jokun kanssa vedellä samoja ratoja kuin toiset. Kokeiltiin jopa juttuja joita ei olla koskaan ennen kokeilta, ja onnistuipa nekin :D. Nyt katsotaan mitä tuleman pitää.
Jokun kanssa ongelma esteet ovat kontaktit, niiden opettelu menee täysin uusiksi, joten ennen kuin ne on kunnossa, meitä ei kisoissa nähdä ;).
Pyörähdin sitten molempien poikien kanssa I-HAH:n syksyn seuramestaruus kisoissa.
Jokun kanssa kontakti onnistui paremmin mitä odotin, otti jopa puomin alasmeno kontaktin. Jostain kumman syystä se ei hypännyt rengasta (oli kyllä aika lähellä puomia; teki renkaan kuitenkin hyvin maanantain treeneissä). Sijoitusta ei tullut, ja olisko virheitäkin ollu jotain päälle 30..? Mutta hauskaa silti oli ;).
Kaukon kanssa menimme vain ihan hauskaa pitämään, ja sillä meiningillä että menköön miten menee. Suureksi yllätykseksi (muutaman renkaan läpi meno yrityksen jälkeen) sijoituttiin me Kaukon kanssa ykkösiksi tuloksella 16.01(10p virhepistettä (renkaasta), 6.01 yliaika (aika 66.01, ihanne 55)). Tulos herätti toivoa, josko Kaukonkin kanssa joskus uskaltaisi kisaamaan asti :).
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Rally-toko leirillä
En sitten ehtinyt kirjoittaa tätä(kään) juttua sinä kuukautena kun se oikeasti oli.. Mutta joka tapauksessa..
Perjantai alkoi normaalisti, töihin klo. 10.00. (Olen Hakaniemen hallissa töissä, (äitini liike ;)) toinen kerros, Hovilasi). Mutta loppupäivä ei ollut normaalia nähnytkään.. Klo. 14.45 Äiti toi auton minulle, lähdin hakemaan jokua vuosaaresta. Olin päivän pohdiskellut ajanko Jokun turkin vai en.. No klo. 15.15 olin kotona, (puoli viisi piti lähteä). Silloin päätin että juu, turkki lähtee.. Pöytä pystyyn, koira siihen ja trimmeri laulamaan. Ajattelin, että mitäköhän tästäkin nyt sitten tulee.. No ilokseni ja helpotuksekseni olin valmis jo 15 vailla neljä. Ei kuin juoksu sisään, koira huuhteluun, pakkasin loput kamat, ajoin Annan pihaan; Anna, kamat + koira kyytiin ja eikun ajelemaan kohti Espoon asemaa.
Meidän oli tarkoitus poimia asemalta mukaan muutama muu leiriläinen. Siinä sitten odoteltiin, ja kun kaikki olivat paikalla, ahdattiin kamat ja koirat autoon (taustapeilistä ei nähnyt enää tässä vaiheessa mitään..) ja ajeltiin leiripaikalle.
Leiripaikka oli mukava, metsän keskellä, nuuksion luonnonsuojelu alueen helmassa. Paikka oli Spanieleiden (olen käynyt paikassa aikaisemminkin, Patun kanssa, joku vesikoirien tempauspäivä tais olla vuonna nakki ja muusi..). Nukkuminen tapahtui joko talon yläkerrassa tai teltoissa. Valitsimme rauhallisen teltan.
Ohjelmassa oli rally-tokoa 1,5h päivässä, sekä lauantaina agilityä ja koiratanssia. Tekemistä riitti kokoajan. Lauantaina kävimme pulahtamassa läheisellä lammella/järvellä. Ja Jokuhan uisi niin paljon kuin vain mahdollista. Siinäkin vaiheessa kun olimme lähdössä pois rannalta, odottelimme muita, Joku tylsistyi ja rupesi kieriskelemään havuissa sun muissa roskissa.. No eikun koira uudelleen veteen puhdistumaan (hyvin piti lupaukseni etten heitä enää keppiä..).
Kaikki treenaaminen ja oheistoiminta ei Jokulle riittänyt.. Muut koirat olivat lepäämässä tai nukkumassa omissa paikoissaan, niin Joku se vain jaksoi tarjota keppiä heitettäväksi..
Yksi russelin omistaja kysyikin, että eikö siltä lopu energia koskaan? Annoin sitten hänen heitellä keppiä kunnes Joku itse lopettaisi. Tovin sai sitä heitellä ennenkuin Joku kepin haettunaan (tunnollisena koirana..) lösähti nurmikolle.
Mutta ei viittä minuuttiakaan.. Se tarjosi keppiä jo uudelleen.. Haluaako kukaan koiralleen energiaa??
Mukava leiri oli. Ihanaa taas viettää aikaa Jokun kanssa, on se vaan niin suloinen ja mahtava harrastuskoira :). Ei lopu into kesken.
Kiitos kuuluu leirien järjestäjille, ja erityisesti Claudialle, Tuikun kera ;).
P.S. kaikki tutustumaan uuteen lajiin rally-toko ;)
Perjantai alkoi normaalisti, töihin klo. 10.00. (Olen Hakaniemen hallissa töissä, (äitini liike ;)) toinen kerros, Hovilasi). Mutta loppupäivä ei ollut normaalia nähnytkään.. Klo. 14.45 Äiti toi auton minulle, lähdin hakemaan jokua vuosaaresta. Olin päivän pohdiskellut ajanko Jokun turkin vai en.. No klo. 15.15 olin kotona, (puoli viisi piti lähteä). Silloin päätin että juu, turkki lähtee.. Pöytä pystyyn, koira siihen ja trimmeri laulamaan. Ajattelin, että mitäköhän tästäkin nyt sitten tulee.. No ilokseni ja helpotuksekseni olin valmis jo 15 vailla neljä. Ei kuin juoksu sisään, koira huuhteluun, pakkasin loput kamat, ajoin Annan pihaan; Anna, kamat + koira kyytiin ja eikun ajelemaan kohti Espoon asemaa.
Meidän oli tarkoitus poimia asemalta mukaan muutama muu leiriläinen. Siinä sitten odoteltiin, ja kun kaikki olivat paikalla, ahdattiin kamat ja koirat autoon (taustapeilistä ei nähnyt enää tässä vaiheessa mitään..) ja ajeltiin leiripaikalle.
Leiripaikka oli mukava, metsän keskellä, nuuksion luonnonsuojelu alueen helmassa. Paikka oli Spanieleiden (olen käynyt paikassa aikaisemminkin, Patun kanssa, joku vesikoirien tempauspäivä tais olla vuonna nakki ja muusi..). Nukkuminen tapahtui joko talon yläkerrassa tai teltoissa. Valitsimme rauhallisen teltan.
Ohjelmassa oli rally-tokoa 1,5h päivässä, sekä lauantaina agilityä ja koiratanssia. Tekemistä riitti kokoajan. Lauantaina kävimme pulahtamassa läheisellä lammella/järvellä. Ja Jokuhan uisi niin paljon kuin vain mahdollista. Siinäkin vaiheessa kun olimme lähdössä pois rannalta, odottelimme muita, Joku tylsistyi ja rupesi kieriskelemään havuissa sun muissa roskissa.. No eikun koira uudelleen veteen puhdistumaan (hyvin piti lupaukseni etten heitä enää keppiä..).
Kaikki treenaaminen ja oheistoiminta ei Jokulle riittänyt.. Muut koirat olivat lepäämässä tai nukkumassa omissa paikoissaan, niin Joku se vain jaksoi tarjota keppiä heitettäväksi..
Yksi russelin omistaja kysyikin, että eikö siltä lopu energia koskaan? Annoin sitten hänen heitellä keppiä kunnes Joku itse lopettaisi. Tovin sai sitä heitellä ennenkuin Joku kepin haettunaan (tunnollisena koirana..) lösähti nurmikolle.
Mutta ei viittä minuuttiakaan.. Se tarjosi keppiä jo uudelleen.. Haluaako kukaan koiralleen energiaa??
Mukava leiri oli. Ihanaa taas viettää aikaa Jokun kanssa, on se vaan niin suloinen ja mahtava harrastuskoira :). Ei lopu into kesken.
Kiitos kuuluu leirien järjestäjille, ja erityisesti Claudialle, Tuikun kera ;).
P.S. kaikki tutustumaan uuteen lajiin rally-toko ;)
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Haaste: Hymy
Nyt kun taas muistin ja jaksoin niin päätin osallistua vesikoirat foorumin kuva haastekilpailuun (myöhässä tosin..). Haaste on Hymy.
Koska en osannut päättää kumman laitan, laitoin molemmat :P.
toisaalta se on kyllä virnistys, mutta toisaalta hymy :)
Koska en osannut päättää kumman laitan, laitoin molemmat :P.
toisaalta se on kyllä virnistys, mutta toisaalta hymy :)
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Tosiasioita
Syksy ja kevät on ollut aika myrskyisää aikaa meillä.. Vaikken sitä tänne blogiin ole tuonutkaan, mutta nyt ajattelin hieman päivitellä tilannetta, ja selittää miksi meillä asustaa 5 koiran sijaan enää yksi koira..
Ensinnäkin vanhin perropoika Patu muutti viime syksynä pois siskoni myötä. Tätä ennen kuitenkin Kauko oli alkanut ottaa yhteen Patun kanssa muutaman kerran, onneksi mitään suurempia vahinkoja tai haavoja ei tullut (tämä ei kuitenkaan ollut siskoni muuton syy).
Sen jälkeen kun Patu poistui talosta, alkoi Kauko alkoi haastaa riitaa Jokun kanssa, Joku oli saavuttamassa "aikuisikää" jolloin Kauko luultavasti (lue nyt noiden otusten ajatuksia..) koki asemansa uhatuksi?! Kauko rupesi siis haastamaan riitaa Jokun kanssa. Syksy meni ihan hyvin, välillä oli pieniä yhteenottoja, mutta loppujen lopuksi pojat elivät viimeiset 2kk eri huoneissa, niitä ei vain voinut pitää samassa huoneessa.. Se ei voinut jatkua, se ei ollut kenelleekkään hyväksi, joten päätimme sijoittaa Jokun tuttava perheelle (jossa Joku oli aikaisemminkin ollut kylässä).
Joku on nyt elänyt muutaman kuukauden uudessa perheessä. Poika on onnellinen ja reipas oma itsensä ja hyvin sopeutunut uuteen kerrostalo elämään. Kokonaan en kuitenkaan Jokusta suostunut luopumaan vaan sovimme, että saan jatkaa harrastusta Jokun kanssa. Nyt on Agility kesä-tauolla, mutta syksyllä jatketaan taas :).
Mitä tulee Tanjaan, siihen pikkuiseen ja suloiseen irlanninvesispanieliin joka kävi meidän elää sulostuttamassa puolisen vuotta :). Tanja lähti jatkamaan elämäänsä sulostuttamassa muiden ihmisten elämää. Toivottavasti kuulemme siitä vielä. Oli hauskaa ja mielenkiintoista päästä tutustumaan uuteen rotuun :).
Valitettavasti jouduimme päästämään Timin (Titan kesk. villakoira s. 12.2.1995) ikiuneen 24.4.2009.
Timi saapui meille 1,5 vuoden ikäisenä, niin kuin me vitsailimme, ostimme sen "käytettynä" ;). Se ilostutti meidän elämäämme siis pitkän tovin. Se oli meidän perheen ensimmäinen koira, ja sen meille päätyminen ei onnistunut ilman tappeluita. Mutta kiitollisia olemme että se meitä viihdytti ja sulostutti koko pitkän ikänsä :).
Nyt siis kotona asustelee enää räyhä Kauko. Se mikä vaikutti siihen, että kumpi minun pojista lähtee, oli se, että Kauko on niiiiin minun koira, että sen sopeutuminen uuteen kotiin olisi kestänyt ehkä tovin pidempään kuin Jokun. Toki koirat unohtavat nopeammin kuin ihmiset, mutta on se niin rakas etten siitä hevillä luovu ;). Ja toiseksi, kokematon ihminen ei välttämättä sen kanssa pärjäisi (hyvä kun minäkään pärjään..).
Ensimmäisen kuukauden Timin kuoleman jälkeen Kauko oli selvästi masentunut. Se ei oikein tahtonut leikkiä, nukkui vaan (enemmän kuin ennen), lenkkikään ei niin kauheasti innostanut, vaikka sinne sitten raahautui. Mutta nyt näyttää vaikein olevan takana ja elämä taas maistuu.
Patukin saa jo käydä kylässä. Tai on se kokoaja käynytkin, mutta nyt ollaan jo aika rauhallisia.
Aika näyttää koska/jos seuraava koira tähän taloon saapuu. Mutta henkilökohtaisesti yritän selvitä ensi vuodesta (abivuos) kunniakkaasti, joten siihen sivuun en ota suloista pörröä (tai mikä lie ;)) myllertämään, vaikka kovasti sellainen houkuttelisi.
..tuli pahan vuodatettua, mutta toivottavasti kaikki ovat nyt kärryillä missä mennään :). Näin voi käydä joskus jollekin, ja nyt kävi meille. Mutta elämä jatkuu (oikeasti ;)), ei kun eteenpäin vain :)!!
Ensinnäkin vanhin perropoika Patu muutti viime syksynä pois siskoni myötä. Tätä ennen kuitenkin Kauko oli alkanut ottaa yhteen Patun kanssa muutaman kerran, onneksi mitään suurempia vahinkoja tai haavoja ei tullut (tämä ei kuitenkaan ollut siskoni muuton syy).
Sen jälkeen kun Patu poistui talosta, alkoi Kauko alkoi haastaa riitaa Jokun kanssa, Joku oli saavuttamassa "aikuisikää" jolloin Kauko luultavasti (lue nyt noiden otusten ajatuksia..) koki asemansa uhatuksi?! Kauko rupesi siis haastamaan riitaa Jokun kanssa. Syksy meni ihan hyvin, välillä oli pieniä yhteenottoja, mutta loppujen lopuksi pojat elivät viimeiset 2kk eri huoneissa, niitä ei vain voinut pitää samassa huoneessa.. Se ei voinut jatkua, se ei ollut kenelleekkään hyväksi, joten päätimme sijoittaa Jokun tuttava perheelle (jossa Joku oli aikaisemminkin ollut kylässä).
Joku on nyt elänyt muutaman kuukauden uudessa perheessä. Poika on onnellinen ja reipas oma itsensä ja hyvin sopeutunut uuteen kerrostalo elämään. Kokonaan en kuitenkaan Jokusta suostunut luopumaan vaan sovimme, että saan jatkaa harrastusta Jokun kanssa. Nyt on Agility kesä-tauolla, mutta syksyllä jatketaan taas :).
Mitä tulee Tanjaan, siihen pikkuiseen ja suloiseen irlanninvesispanieliin joka kävi meidän elää sulostuttamassa puolisen vuotta :). Tanja lähti jatkamaan elämäänsä sulostuttamassa muiden ihmisten elämää. Toivottavasti kuulemme siitä vielä. Oli hauskaa ja mielenkiintoista päästä tutustumaan uuteen rotuun :).
Valitettavasti jouduimme päästämään Timin (Titan kesk. villakoira s. 12.2.1995) ikiuneen 24.4.2009.
Timi saapui meille 1,5 vuoden ikäisenä, niin kuin me vitsailimme, ostimme sen "käytettynä" ;). Se ilostutti meidän elämäämme siis pitkän tovin. Se oli meidän perheen ensimmäinen koira, ja sen meille päätyminen ei onnistunut ilman tappeluita. Mutta kiitollisia olemme että se meitä viihdytti ja sulostutti koko pitkän ikänsä :).
Nyt siis kotona asustelee enää räyhä Kauko. Se mikä vaikutti siihen, että kumpi minun pojista lähtee, oli se, että Kauko on niiiiin minun koira, että sen sopeutuminen uuteen kotiin olisi kestänyt ehkä tovin pidempään kuin Jokun. Toki koirat unohtavat nopeammin kuin ihmiset, mutta on se niin rakas etten siitä hevillä luovu ;). Ja toiseksi, kokematon ihminen ei välttämättä sen kanssa pärjäisi (hyvä kun minäkään pärjään..).
Ensimmäisen kuukauden Timin kuoleman jälkeen Kauko oli selvästi masentunut. Se ei oikein tahtonut leikkiä, nukkui vaan (enemmän kuin ennen), lenkkikään ei niin kauheasti innostanut, vaikka sinne sitten raahautui. Mutta nyt näyttää vaikein olevan takana ja elämä taas maistuu.
Patukin saa jo käydä kylässä. Tai on se kokoaja käynytkin, mutta nyt ollaan jo aika rauhallisia.
Aika näyttää koska/jos seuraava koira tähän taloon saapuu. Mutta henkilökohtaisesti yritän selvitä ensi vuodesta (abivuos) kunniakkaasti, joten siihen sivuun en ota suloista pörröä (tai mikä lie ;)) myllertämään, vaikka kovasti sellainen houkuttelisi.
..tuli pahan vuodatettua, mutta toivottavasti kaikki ovat nyt kärryillä missä mennään :). Näin voi käydä joskus jollekin, ja nyt kävi meille. Mutta elämä jatkuu (oikeasti ;)), ei kun eteenpäin vain :)!!
torstai 16. huhtikuuta 2009
Agilityä
No nyt on sitten korkattu "kisaura" käyntiin Jokun kanssa. Oltiin eillen Ojangossa HSKH:n järjestämissä epävirallisissa kisoissa.
Tarkoitus oli mennä mölliluokkaan jossa ei siis ole keppejä, rengasta eikä keinua, mutta omien treenien takia ei enää niihin ehditty vaan kilpaileviin suoraan.. Radalla oli 19 estettä, pää osa hyppyjä, sitten myös A-este, puomi, 3 putkea, kepit, pituus sekä keinu. Rata oli todella kiva, ei olla kyllä ennen ihan noin pitkiä ratoja tehty treeneissä, mutta hyvin se siitä huolimatta meni.
Lopputulos oli HYL koska joku hyppäsi yhden esteen kahdesti. Mutta muutne rata meni todella hienosti, minun jännittämät kontaktiesteet sujuivat todella hyvin, ja taas este johon jo luotin vähän enemmään, eli kepit, eivät sitteen sujuneet niin hyvin, tai siis meni väärästä välistä sisään.. Mutta ei se haittaa, todella hyvä fiilis jäi nyt vain seuraavia möllejä odottamaan :).
Nyt tulevalla viikolla alkavat kesätreenit, eli ulkokentät odottavat. Vaihdamme luokkaa jatko 2:iin, eli pidempiä ratoja luvassa, ja siirrytään siitä uskotaan kaikki mitä opettaja sanoo, käsitykseen tehdään niin kuin meille on parasta (esim. jossain tilanteessa meille sopii takaaleikkaus paremmin kuin valssi..)
Tarkoitus oli mennä mölliluokkaan jossa ei siis ole keppejä, rengasta eikä keinua, mutta omien treenien takia ei enää niihin ehditty vaan kilpaileviin suoraan.. Radalla oli 19 estettä, pää osa hyppyjä, sitten myös A-este, puomi, 3 putkea, kepit, pituus sekä keinu. Rata oli todella kiva, ei olla kyllä ennen ihan noin pitkiä ratoja tehty treeneissä, mutta hyvin se siitä huolimatta meni.
Lopputulos oli HYL koska joku hyppäsi yhden esteen kahdesti. Mutta muutne rata meni todella hienosti, minun jännittämät kontaktiesteet sujuivat todella hyvin, ja taas este johon jo luotin vähän enemmään, eli kepit, eivät sitteen sujuneet niin hyvin, tai siis meni väärästä välistä sisään.. Mutta ei se haittaa, todella hyvä fiilis jäi nyt vain seuraavia möllejä odottamaan :).
Nyt tulevalla viikolla alkavat kesätreenit, eli ulkokentät odottavat. Vaihdamme luokkaa jatko 2:iin, eli pidempiä ratoja luvassa, ja siirrytään siitä uskotaan kaikki mitä opettaja sanoo, käsitykseen tehdään niin kuin meille on parasta (esim. jossain tilanteessa meille sopii takaaleikkaus paremmin kuin valssi..)
perjantai 3. huhtikuuta 2009
treeniä treeniä..
Niin se aika vain menee, ja tännekkin pitäisi päästä asioista kertomaan..
Näin yleisesti alkuvuosi on mennyt hyvin. Jokun kanssa on agilityssä edistytty huimasti. Vauhtia on jo liikaakin, nyt vain keskitytään kontakteihin ja tekniikkaan ylipäätänsä. Talvikausi alkaa olla takanapäin ja kohta päästään taas ulos treenamaan :).
Jokun kanssa uutena lajina on tulossa Rally-Toko. Paljon vapaamuotoisempi harrastus kuin toko, ei niin tiukka kuri (katso lisää täältä).
Kaukon kanssa on treenailtu tokoa. Olemme Kaukon kanssa Vesikoirat ry:n alokasluokkaan tähtäävien ryhmässä, hyvin onh mennyt ensimmäiset muutama kertaa. Tällä jatketaan.
Molemmilta pojilta pitäisi ottaa nuo kilpparit, jotta tulisi varmuus että pojat ihan ok. Kaukon silmätkin voisi tutkia joskus vielä uudestaan, nyt ei kuitenkaan minun mielestä tarvetta, koska ei tuosta isää ole tulossa, mutta ihan oman rauhankin takia ne olisi hyvä tutkia :).
Näin yleisesti alkuvuosi on mennyt hyvin. Jokun kanssa on agilityssä edistytty huimasti. Vauhtia on jo liikaakin, nyt vain keskitytään kontakteihin ja tekniikkaan ylipäätänsä. Talvikausi alkaa olla takanapäin ja kohta päästään taas ulos treenamaan :).
Jokun kanssa uutena lajina on tulossa Rally-Toko. Paljon vapaamuotoisempi harrastus kuin toko, ei niin tiukka kuri (katso lisää täältä).
Kaukon kanssa on treenailtu tokoa. Olemme Kaukon kanssa Vesikoirat ry:n alokasluokkaan tähtäävien ryhmässä, hyvin onh mennyt ensimmäiset muutama kertaa. Tällä jatketaan.
Molemmilta pojilta pitäisi ottaa nuo kilpparit, jotta tulisi varmuus että pojat ihan ok. Kaukon silmätkin voisi tutkia joskus vielä uudestaan, nyt ei kuitenkaan minun mielestä tarvetta, koska ei tuosta isää ole tulossa, mutta ihan oman rauhankin takia ne olisi hyvä tutkia :).
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
metsälenkillä
Oltiin taas kerran metsälenkillä, mutta tälläkertaa minä muistin ottaa kameran mukaan :). Kuvasaldoa:
Keppihulluja koiria
Mitä kummaa tuolla menee?
Suloinen.
Neron uintia.
Kauko harrasti myös "agilityä"
Poseeraa :)
Keppiä hakemassa
Keppihulluja koiria
Mitä kummaa tuolla menee?
Suloinen. 
Neron uintia. 
Kauko harrasti myös "agilityä" 
Poseeraa :)
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Kauko 5v.
Niin se vain kävi että vuosi vaihtui ja nyt eletään jo maaliskuussa..
Kaukosta tuli "vanhus", -no ei vaisin- vaan siitä tuli 5 vuotias entistä komeampi mies (oisipa aivotkin samalla aaltopituudella..). Synttärit olivat kylläkin jo viime kuussa (2.2.), mutta kun remmin toinenpää ei saanut onnittelu aikaiseksi.. Synttärit vietettiin rauhallisesti, varsinaista "kakkua" ei ollut, mutta herkkuja oli jaossa kumminkin.
Olen ajatellut taas Kaukon viemistä hierojalle, ihan vain tarkistamaan onko koira ok (no näkeehän sen, mutta lähinnä siis selän kuntoa..).
Viron valio anomus on edelleen lähettämättä.. Suurin osa tarvittavista papereista on jo kirjekuoressa, mutta katsotaan koska se pääsee postiin asti..
Kaukosta tuli "vanhus", -no ei vaisin- vaan siitä tuli 5 vuotias entistä komeampi mies (oisipa aivotkin samalla aaltopituudella..). Synttärit olivat kylläkin jo viime kuussa (2.2.), mutta kun remmin toinenpää ei saanut onnittelu aikaiseksi.. Synttärit vietettiin rauhallisesti, varsinaista "kakkua" ei ollut, mutta herkkuja oli jaossa kumminkin.
Olen ajatellut taas Kaukon viemistä hierojalle, ihan vain tarkistamaan onko koira ok (no näkeehän sen, mutta lähinnä siis selän kuntoa..).
Viron valio anomus on edelleen lähettämättä.. Suurin osa tarvittavista papereista on jo kirjekuoressa, mutta katsotaan koska se pääsee postiin asti..
Haasteisiin vastattu
1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!
Ja tarina kuuluu: Kaunis kesäpäivä talon edustalla (3.6.). Loma juuri alkanut ja olen päättänyt lähteä lentomattomatkalle yhdessä Jokun kanssa :).
Ja täten haastan: Elina ja Rambo&Romeo, Nuno omistajineen (homepää kun olen..), Sanna ja Poju&Iitu sekä Maria ja Vesper.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)