Tosiasioita

Syksy ja kevät on ollut aika myrskyisää aikaa meillä.. Vaikken sitä tänne blogiin ole tuonutkaan, mutta nyt ajattelin hieman päivitellä tilannetta, ja selittää miksi meillä asustaa 5 koiran sijaan enää yksi koira..

Ensinnäkin vanhin perropoika Patu muutti viime syksynä pois siskoni myötä. Tätä ennen kuitenkin Kauko oli alkanut ottaa yhteen Patun kanssa muutaman kerran, onneksi mitään suurempia vahinkoja tai haavoja ei tullut (tämä ei kuitenkaan ollut siskoni muuton syy).

Sen jälkeen kun Patu poistui talosta, alkoi Kauko alkoi haastaa riitaa Jokun kanssa, Joku oli saavuttamassa "aikuisikää" jolloin Kauko luultavasti (lue nyt noiden otusten ajatuksia..) koki asemansa uhatuksi?! Kauko rupesi siis haastamaan riitaa Jokun kanssa. Syksy meni ihan hyvin, välillä oli pieniä yhteenottoja, mutta loppujen lopuksi pojat elivät viimeiset 2kk eri huoneissa, niitä ei vain voinut pitää samassa huoneessa.. Se ei voinut jatkua, se ei ollut kenelleekkään hyväksi, joten päätimme sijoittaa Jokun tuttava perheelle (jossa Joku oli aikaisemminkin ollut kylässä).
Joku on nyt elänyt muutaman kuukauden uudessa perheessä. Poika on onnellinen ja reipas oma itsensä ja hyvin sopeutunut uuteen kerrostalo elämään. Kokonaan en kuitenkaan Jokusta suostunut luopumaan vaan sovimme, että saan jatkaa harrastusta Jokun kanssa. Nyt on Agility kesä-tauolla, mutta syksyllä jatketaan taas :).

Mitä tulee Tanjaan, siihen pikkuiseen ja suloiseen irlanninvesispanieliin joka kävi meidän elää sulostuttamassa puolisen vuotta :). Tanja lähti jatkamaan elämäänsä sulostuttamassa muiden ihmisten elämää. Toivottavasti kuulemme siitä vielä. Oli hauskaa ja mielenkiintoista päästä tutustumaan uuteen rotuun :).

Valitettavasti jouduimme päästämään Timin (Titan kesk. villakoira s. 12.2.1995) ikiuneen 24.4.2009.
Timi saapui meille 1,5 vuoden ikäisenä, niin kuin me vitsailimme, ostimme sen "käytettynä" ;). Se ilostutti meidän elämäämme siis pitkän tovin. Se oli meidän perheen ensimmäinen koira, ja sen meille päätyminen ei onnistunut ilman tappeluita. Mutta kiitollisia olemme että se meitä viihdytti ja sulostutti koko pitkän ikänsä :).

Nyt siis kotona asustelee enää räyhä Kauko. Se mikä vaikutti siihen, että kumpi minun pojista lähtee, oli se, että Kauko on niiiiin minun koira, että sen sopeutuminen uuteen kotiin olisi kestänyt ehkä tovin pidempään kuin Jokun. Toki koirat unohtavat nopeammin kuin ihmiset, mutta on se niin rakas etten siitä hevillä luovu ;). Ja toiseksi, kokematon ihminen ei välttämättä sen kanssa pärjäisi (hyvä kun minäkään pärjään..).

Ensimmäisen kuukauden Timin kuoleman jälkeen Kauko oli selvästi masentunut. Se ei oikein tahtonut leikkiä, nukkui vaan (enemmän kuin ennen), lenkkikään ei niin kauheasti innostanut, vaikka sinne sitten raahautui. Mutta nyt näyttää vaikein olevan takana ja elämä taas maistuu.
Patukin saa jo käydä kylässä. Tai on se kokoaja käynytkin, mutta nyt ollaan jo aika rauhallisia.

Aika näyttää koska/jos seuraava koira tähän taloon saapuu. Mutta henkilökohtaisesti yritän selvitä ensi vuodesta (abivuos) kunniakkaasti, joten siihen sivuun en ota suloista pörröä (tai mikä lie ;)) myllertämään, vaikka kovasti sellainen houkuttelisi.


..tuli pahan vuodatettua, mutta toivottavasti kaikki ovat nyt kärryillä missä mennään :). Näin voi käydä joskus jollekin, ja nyt kävi meille. Mutta elämä jatkuu (oikeasti ;)), ei kun eteenpäin vain :)!!